Lomailija voi yllättävän helposti tehdä ympäristötekoja tarkastamalla omia totuttuja tapojaan ja tekemällä pieniä muutoksia.
– Tyypillisin tapa toimia ympäristöä kuormittavasti on ladata grilli täyteen lihaa, josta neljäsosa jää syömättä, Suomen WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula toteaa.
– Helpoin tapa toimia ympäristöystävällisesti on muistaa kohtuus. Valitaan kasvispainotteista ruokaa, jossa liha on pienemmässä osassa.
Monen suomalaisen lomamatkan suuntautuessa vesistöjen rannoille, olisi matkailijan hyvä kaivaa kalavehkeet esiin ja käyttöön.
– Aivan mahtavaa olisi, jos tuotetun lihan sijaan lautaselle olisi kotimaista haukea, ahventa, lahnaa, kuhaa tai muikkua ja vaikka vielä itse pyydettynä, Nikula kannustaa.
Suomalaisten lihankulutus on noussut vuosikymmenten aikana roimasti. Jopa niin roimasti, että tällä hetkellä keskiverto suomalainen syö punaista lihaa jopa 30% ravintosuositusta enemmän.
– 70-luvulla syötiin lihaa puolet nykyistä vähemmän. Esimerkiksi silakkaa syötiin tuolloin enemmän. Meillä olisi varaa nostaa silakankulutusta huomattavasti, Nikula summaa.
Nikula korostaa, että lihan alkutuotanto on eniten ympäristöä kuormittava. Alkutuotanto kuluttaa jopa niin paljon, että lihan pakkauksella tai kuljetusmatkoilla ei ole likimainkaan yhtä suurta ympäristöä kuormittavaa vaikutusta.
– Alkutuotannon ilmastovaikutukset ovat niin suuret, että oleellisempaa on valita tarkasti millä lautasen täyttää kuin se, käyttääkö ruokailuun kertakäyttöastioita.
– Toki ei kertakäyttöastioita silti kannata siitä syystä alkaa suosimaan, Nikula naurahtaa.
Kotimaisella tuotannolla on tiettyjä hyviä puolia, kuten Suomen suhteellisen runsaat vesivarat ja tuotannon helpompi jäljitettävyys. Samalla kuitenkin useimmat suomalaisetkin siat ja broilerit syövät rehussaan soijaa, jonka tarkempi alkuperä ei läheskään aina ole tiedossa. Soija voi olla kasvanut vastikään sademetsään raivatulla pellolla Etelä-Amerikassa. Kasvissyöjät saavat puolestaan usein moitteita ulkomaisten papujen ostamisesta. Tämä asia on Nikulalle tuttu.
– Soijantuotannosta yli 80 % menee eläinten rehuksi. Lihan kysynnän kasvu on suurin tekijä soijanviljelyn laajentumiselle. Kasvituotteissa käytetyn soijan alkuperä on useimmiten paremmin tunnettu. Lisäksi yhdeltä pellolta saadaan useammalle ruokaa, kun ravinto tuotetaan suoraan ihmiskäyttöön kierrättämättä sitä eläinten kautta.
Taito ostaa vain sen verran, mitä tarvitsee, sekä tähderuokien valmistaminen ovat myös avainasemassa. Samalla lomailija säästää myös omaa lompakkoaan.
– Kyllähän ruuan roskiin heittäminen on nimenomaan rahojen sekä luonnonvarojen tuhlausta, Nikula toteaa.
Ruokalautasen täyttäminen lomalla kasvispainoitteisesti sekä kohtuullisuus ovat siis tärkeitä osia ympäristöystävällisessä tavassa kuluttaa. Miten muuten voi lomailla ekologista ylpeyttä tuntien?
– Mökille harvemmin pääsee julkisilla, mutta toki julkisten kulkuneuvojen suosiminen sekä polkupyöräily yksityisautoilun sijaan vähentää päästöjä selvästi.
– Kesäaikaan rakennusten lämmitystarpeen ollessa pienempi ovat yksityisen kulutuksen suurimmat ilmastovaikutukset nimenomaan liikenteellä sekä ruualla.
– Erityistä ekologista ylpeyttä voi tuntea, jos sattuu omistamaan metsää ja innostuu hoitamaan sitä tuoreen WWF:n metsänhoito-oppaan mukaan.
Nikula ei halua kuitenkaan syyllistää ihmisiä nautiskelusta – ei lomalla kuten ei arjessakaan.
– On ihan inhimillistä, että halutaan nauttia elämästä. Ja niin kuuluukin tehdä. Samalla täytyy vaan muistaa myös se vapauden kanssa samassa paketissa tuleva vastuu.
Leave a Reply