Reilun kuukauden puutarhahulluuden jälkeen voi havaita jo eloa tummissa multapenkeissä. Kutakuinkin 11 penkkiä on noussut tyhjästä ja uhkaavasti vaikuttaa siltä, että tämä on vasta alkua. Viimeisen parin viikon aikana olen käynyt kaivelemassa ystävien kukkapenkkejä ja istuttanut pihamaalle kaiken, mitä olen käsiini saanut.
Eräs näistä ystävistäni – suuri tukijani tällä viherpeukalon uralla – on porvoolainen Susanne Söderling-Haddas, joka viettää toista kesäänsä rivitalon asukkaana. Vuosia hoitamattomana villiintynyt piha tarjoaa edelleen haasteita ja Susanne kertookin, että edellinen kesä meni rikkaruohoja kitkiessä ja siirrellessä kasveja paikasta toiseen.
Susanne toimii loistavana esikuvana kenelle tahansa, mutta erityisesti sellaiselle harrastajalle, joka on valmis näkemään vaivaa pitkän tähtäimen hyöty silmissään. Pienellä budjetilla voi tehdä lähes ihmeitä.
Jo varhain keväällä Susanne on kylvänyt viime syksynä keräämiään siemeniä ja on siirtänyt sisällä kasvatetut taimet nyt viimein pihamaalle. Näistä edelliskesän siemenistä minäkin olen saanut oman osuuteni, mm. chilin taimia, ritarinkannuksen taimia (jotka tosin ovat jostain syystä toistaiseksi varsin kitukasvuisia), sekä pioniunikon siemeniä, jotka kylvin suoraan maahan viime viikolla.
Murheesta toiseen
Oma puutarhani sai alun oikeastaan siitä, että halusin vähentää nurmikkoa ja siistittävää aidan reunusta. Myös Susanne mainitsi nurmikon perustamisen yhdeksi suurimmista puutarhahaasteista. Pienellä pihalla koiran tassut polkevat nurmikkoa ja vahingoittavat sitä yhtä lailla, kuin auringon kuuma paahde. Tällä hetkellä nurmikon voi ainakin kuvitella mielessään. Rikkaruohoista eroon pääseminen vaatii paljon vaivannäköä, erityisesti, jos ei halua käyttää kemiallisia torjunta-aineita. Tämä kesä on kuitenkin alkanut hieman vähemmällä harmilla, kuin edellinen. Susannen pihan valtasivat pahamaineiset lehtokotilot.
-Niitä kotiloita oli ihan joka paikassa, joten keräsin ja hävitin niitä varmasti yli 1000 kappaletta viime kevään ja kesän aikana. Sateen jälkeen niitä kiipeili ihan joka paikassa. Tänä vuonna olen löytänyt vain kolme, eli toivottavasti suururakka tuotti pysyvää tulosta, kertoo Susanne.
Luumupuuni kirvojen jäljiltä.
Tästä kotilosodasta johtuen, olen välttänyt edelleen ottamasta kasveja vastaan mistään, jossa on pienikin mahdollisuus kotiloiden olemassa oloon. Siitä syystä tämän kevään kirvojen joukkomuuton osuessa kohdalleni, laskeutui tumma pilvi myös omaan puutarhaani.
Ensimmäiset kirvat löysin juuri kukkivasta luumupuusta. Koska kotioloissa ei sattunut olemaan sen enempää mitään hyönteiskarkotteita kuin mäntysuopaakaan, päädyin tekemään sekoituksen öljystä, tiskiaineesta ja vedestä. Sitten vaan sumutinpulloon ja jokainen lehti molemminpuolin käsittelyyn, sekä puun varsi. Kahden käsittelyn jälkeen en ole nähnyt sen enempää kasveissa muurahaisia, kuin kirvojakaan. Toivotaan, että minä selvisin näin vähällä, Susannella nimittäin sota kirvoja vastaan jatkuu edelleen.
– Ensimmäisenä kirvat iskivät mustaviinimarjaan, josta ne ovat jatkaneet massatuhoa omenapuiden kautta karviaisiin. Osan kasveista olen luultavasti tuhonnut kirvojen hävittämisen myötä, Susanne harmittelee.
Onneksi kesää on vielä jäljellä ja toivottavasti Susannen puutarha pääsee edellisvuoden loistoonsa, kirvoista huolimatta.
Aikaa, vaivaa ja sosiaalisia suhteita
Susannen budjetti on parin sadan euron luokkaa, joka tietysti todistaa sitä faktaa, että tekemällä itse voit säästää rahaa. Valmiit taimet maksavat moninkertaisesti verrattuna siemeniin. Ja kyllä, ne ystävät, jotka ovat valmiita jakamaan omasta puutarhastaan tekevät tästä harrastuksesta entistä hauskempaa ja edullisempaa. Ilokseni voin todeta, että muutamien ystävieni kanssa olen ollut viime kuukausina tekemisissä enemmän ja useammin kuin koskaan. Vertaistuki ja jaettu intohimo on kyllä ihan parhautta. Kunhan sade lakkaa, käyn istuttamassa eilen illalla naapurista saadut perennat.
Susannen vinkit
- Mitä vähemmän tilaa, sitä tarkemmin kannattaa tutustua kasveihin, milloin ne kukkivat ja minkä kokoiseksi ne kasvavat.
- Piirrä ja suunnittele, on helpompaa muuttaa suunnitelmaa paperilla, kuin kaivaa taimia useaan kertaan ylös maasta.
- Hanki kunnon käsineet, lapio ja istutuslapion, sekä tietysti kastelukannun. Näiden lisäksi tarvitset vain aikaa ja kärsivällisyyttä.
Loppujen lopuksi tuottaa suurta iloa nähdä omien käsien jälki. Susannen mukaan suurinta mielihyvää mullan kaivelun lisäksi tuottaa se, että joka päivä saa jotakin aikaiseksi. Pikkuhiljaa kaikki vaivannäkö tuottaa tulosta ja pienellekin pihalle syntyy satumainen puutarha.
Leave a Reply