Metsänomistajalle metsä on usein sijoitus, jolta odotetaan myös tuottoa. Tehometsätalouden suosima tasarakenteinen kasvatus, jossa metsäala uudistetaan avohakkuulla ja istutuksella sekä taimikon hoidolla, ei jätä kovinkaan paljon sijaa luontoarvoille. Suomi on kuitenkin sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä. On siis jo kiire, mikäli tavoitteessa halutaan pysyä, sillä uhanalaisista lajeista liki 40% elää metsissä.
Suomen metsäluonnon pinta-alasta noin 12% on suojeltu (Luonnonvarakeskus 2016). Suojelu painottuu Pohjois-Suomeen, jossa suojeltu ala on noin 2,2 miljoonaa hehtaaria metsä- ja kitumaan alasta. Etelä-Suomessa luku on noin 0,5 miljoonaa hehtaaria mikä vastaa 4,8% metsäpinta-alasta. Korkea prosenttiosuus selittyy osittain mm. avosuoalueilla jotka on laskettu mukaan pinta-aloihin.
Etenkin Etelä-Suomessa suojellut alueet ovat pieniä ja pirstoutuneita. Monimuotoisuudelle tärkeä yhtenäisyys ja ekologiset käytävät puuttuvat, jolloin katseet on käännettävä talousmetsiin. Voiko metsänomistaja valita jonkin muun vaihtoehdon kuin avohakkuun talousmetsälleen?
Kevättalvella 2016 Eurajoella tehtiin metsäpalstalle erirakenteishakkuu. Metsänomistaja Ilona Hankonen tilasi Arvometsältä puukaupan kilpailutuksen ja hakkuusuunnitelman, hakkuun teki puunostaja eli UPM. Lehtipuu ja osa järeää tukkipuuta säästettiin. Ajankohta suunniteltiin lumipeitteiseksi ajaksi suojaamaan puustoa korjuuvaurioilta ja samalla huomioitiin lintujen pesimäaika. Alikasvoksen raivausta ei tehty, vaan alikasvoksesta kasvaa uusi puusukupolvi.
Lakkakääpä on näyttävä väritykseltään.
– ERK-hakkuu pitää tehdä suurella metsäkoneella, jolla on tarpeeksi ulottuvuutta. Näin saadaan puut kaatumaan tarkasti oikeaan suuntaan, kertoo Hankonen. Hän on tyytyväinen tulokseen, sillä keväällä metsäpalstalla pesivät mm. töyhtötiainen ja peukaloinen. Vanhasta kannosta löytyi lisäksi komea lakkakääpä.
– Avohakkuun jäljiltä näitä ei löydy. Metsänomistajan on mahdollista kiinnittää huomiota myös luonto- ja virkistysarvoihin ja saada samalla tuottoa sijoituksestaan, pohtii Hankonen ja jatkaa:
– Jos talousmetsän luontoarvoja halutaan edistää, tarvitaan myös erirakenteiskasvatuksessa luonnonhoitotoimia, kuten pysyviä säästöpuita, jotka saavat olla metsässä kaikkien hakkuuvaiheiden läpi, lahoaviksi maapuiksi saakka. Myös lehtipuita pitää säästää ja niiden taimettuminen varmistaa. Tähän voidaan tarvita myös pienaukkoja. Vaikka kuusi soveltuu erirakenteiskasvatukseen parhaiten, ei luontoarvoja edistävä metsänomistaja pyri kasvattamaan puhtaita kuusikkoja.
Hakkuun jälkeen Metsäkeskus teki kesällä 2016 palstalle tarkastuksen. Tarkastusraportin mukaan hakkuu täytti lain vaatimukset, eikä huomautettavaa löytynyt.
– Korjuuvauriot olivat yllättävän pienet, toteaa Hankonen ja kehuu samalla taitavaa koneenkuljettajaa.
ERK-kasvatuksessa metsänomistan ei tarvitse huolehtia uudistukseen liittyvistä tai taimikon hoitoon liittyvistä kustannuksista. Ainoat kulut liittyvät itse hakkuuseen ja sen suunnitteluun.
– Se on puhdasta tuloa. Uusi puusukupolvi on kasvamassa ja seuraavan korjuun voi tehdä jo noin 15 vuoden kuluttua. Metsä säilyy edelleen metsänä.
Metsänomistaja Ilona Hankonen on tyytyväinen ratkaisuunsa unohtaa avohakkuu.
Teksti ja kuvat:
Sari Kantinkoski
Leave a Reply